Pakko vähän raportoida parista kesken jääneestä kirjasta. Olen ihan opettelemalla opetellut keskeyttämisen jalon taidon. Maailma on täynnä potentiaalisen hyviä kirjoja, joten miksi tuhlata aikaa kirjoihin, jotka eivät nappaa. C. S. Forester: Upseerikokelas Hornblower (suom. Erkki Arni) Ei ole 1950-luvun poikakirjat minua varten. Purjehdussanasto ei niin puuduttavaa kuin Patrick O'Brienin Kuninkaan miehessä, mutta sen paremmin tarina kuin päähenkilökään eivät vaan jaksaneet kiinnostaa. Kiinnostava huomio alkupuolella oli itsemurha-ajatusten kevyt, jopa myönteissävytteinen käsittely. Alku laivalla on Hornblowerille vaikea ja hänen kuvaillaan hellineen ajatusta itsemurhasta ja kuinka houkutteleva ja hyvä ratkaisu se olisi. Sitä ei millään tavalla kritisoitu. Itsemurhan suoranaista yritystä ei ollut, mutta uhkarohkea ryntäys kaksintaisteluun kylläkin. Sekin oli lopulta Hornblowerille vain hyväksi. Veikkaan, ettei tällainen menisi nykyään oikein läpi nuortenkirjassa. Brynne Weaver: Teurastaja ja Mustarastas (suom. Elina Koskelin) Noin 15 % jälkeen totesin, että ei. Henkiöiden välillä ei mitään kipinää, ei mitään syvyyttä, ei jännitettä. Sarjamurhaaminen tuntui perustuvan lähinnä ällöihin kuvauksiin ja perusteltiin pahisten tappamisella. Henkilöiden dialogi lapsellista nälvimistä ja tietty koko teksti oli hyvin dialogipainotteista. Ei jaksa. #kirjamastodon #lukeminen #keskenjai